New Age New Age -"liikkeestä" ja siihen läheisesti liittyvistä ilmiöistä.

Missä, miten ja milloin sinun yleensä kannattaa kasvaa henkisesti?

Maan ihmisen elämä ei ole oleellisesti ympäripyöreiden henkisten "ikuisten totuuksien" autuasta näyttämöä. Mutta ei toki myöskään sisäänsulkeutuneita maailmoja, joita kukaan ei voisi ulkoapäin mielekkäästi arvioida.


Itse asiassa edes New Age -"liikkeen" perinteisin ykseyteen liittyvä näkemys ei kuulu ympäripyöreästi "kaikki on ykseyttä" tms. Sen sijaan - yleensä kanavoiduksi ilmaistuna - ideana on jotain hieman tarkempaa eli inspiroivampaa. Se, että ihmiskunnan korkeampi tarkoitus on kasvaa Maan päällä kohti "suurinta ykseyttä suurimmassa moninaisuudessa". (Se oli mm. Alice A. Baileyn (1880 - 1949) kanavoima idea.)

 

KYSYMYKSIÄ

New Age -ihmisiksi itsensä merkittävästi mieltäville:

  • Ajatteletko, että on ollut parasta kasvusi kannalta, että olet elänyt New Age -alueella? Miksi?
  •  Mitä sellaista kasvattavinta New Age -alueella on, minkä jakamista maailmalle pitäisit tärkeänä? Ottaen huomioon sen, että maailmassa on muunkinlaisia Kouluja ("henkisiä kouluja"). Ja niitä tulee myös melko itsestään kaikesta, mihin sitoudutaan suuresti tai missä joudutaan olemaan kauan aikaa merkittävien rajoittavuus-ohjaavuuksien alla. Siis esimerkiksi yleensä ihmissuhteista, laitoksista, työpaikoista.


VASTAUSTEN MUOTOILUSTA

Helposti moni vastaa liiallisen helppouden-mukavuudenhalun siivin.

Automaattiset ajattelukaavat ja tunne-mielikuva-ajatus-toiminta -yhdistelmät ovat ihmisillä tavallisia... Tuttuuden ja turvallisuuden tunnelmien hakeminen on ihmisillä tavallista... Lyhytmuotoisuuteen, perustelemattomuuteen tai perustelujen huonouteen jääminen on ihmisillä tavallista... Samoin mustavalkoistuksiin sekä vähäisiin ja pinnallisiin näkökulmiin... -  Siis lyhyesti sanoen: voit ajatella riippuvaisena massatietoisuuteen ja menneisyyteesi nähden. Tai voit uudistua. - Entä jos loisit jo tästä vastaamisesta itsellesi henkisen kasvun hetken? (Vai mikä olisi sinulle juuri nyt parasta?)


En yleisesti ottaen usko ihmiselämän laadun lisäämisessä automaattikaavojen hyvyyteen.
Jokaisen ihmisen yksilöllisyyteen uskon kyllä.Ja siksi:

  •  Jokainen tunnustelkoon ensisijaisesti itse, missä hänen kannattaa kasvaa henkisesti.* Meillä jokaisella on omat Polkumme.* On vaikea tietää, mikä jollekulle on kasvattavinta, koska sen tietääkseen tulisi tietää niin valtavasti (tavallisten New Age -lähteiden mukaan entiset elämätkin)* Tavallisten New Age -uskomusten mukaan jokainen ihminen on fyysisessä kehossa eläessäänkin korkeammalta olemuspuoleltaan osa ykseydessä olevaa ihmiskunta-joukkuetta, korkeimpien totuuksien maailmaa, jota on vaikea kunnolla tietää* On yllä olevista syistä ja usein muutoinkin hyvä periaate neuvoa toista vain, jos hän neuvoja pyytää.

 

Toisaalta on virhe jäädä aina yllä kuvaamalleni helpolle ympäripyöreälle tasolle...

  • Jos ihminen on itsensä tulkitsemisessa aina yksin tai ei ota todesta asiallista negatiivista kritiikkiä, hän saattaa tulla liian umpioituneeksi. - Kuitenkin meissä ihmisissä on niin samantapaisia piirteitä, että meidän kannattaa ponnistella yhteisten käsitteiden, ideoiden ja muun yhteisen kielen muovaamiseksi. - Tässä tapauksessa henkisen kasvun kannalta oikein hyväksi tai mahdollisimman hyväksi. - Ja siinä projektissa mahdollisesti asiallinen kritiikkikin on tärkeää. *)
  • Meillä on kuitenkin henkisen kasvun kannalta samoilla logiikoilla toimivia rajoittavuus-ohjaavuuksia.

Kuten "olet sitä mitä syöt". - Eli esimerkiksi liharuoan syöminen lisää pelon, vihan, raskauden yms. tunteiden ja tuntemusten mahdollisuuksia. Ja valkoisen ym. pikasokerin saaminen tekee ihmisestä lyhytjännitteisemmän ja helpommin stressaantuvan ja ärsyyntyvän. (Tuollaisia vaikutuksia syömisestä ja juomisesta tulisi olisi tärkeää osata huomata jo muutaman tunnin sisällä. Usein paljon nopeamminkin. Ja lisäksi ovat pitkäaikaisvaikutukset.) - Siten moni New Age -ihminen on alkanut uskoa, että oma Polku on jonkinlainen oikotie.. jopa hyvinkin korkealle, kuten Ylösnousemuksen tilaan.

Ja vaikka kuinka tuntisi tehneensä elämänvalintansa vapaasti, kannattaa muistaa se, että massatietoisuus voi silti vaikuttaa, salakavalastikin. Ja sen vaikuttamisen vuoksi ehkä vielä uudelleen miettiä muitakin isoja elämänvalintojaan, elämäntapojaan. Sitäkin, missä jamassa ne ovat suhteessa omiin viiteryhmiin ja kansakunnan yleiskulttuuriin. Varsinkin noiden keskiarvoihin ja yleisiin roolimalleihin.


Huom. Rajoittavuus-ohjaavuuksia tulisi osata tarkastella, vaikka muut tekijät peittäisivät niitä hyvyydellään jonkin verran. Ja vaikka elämään ei tulisi sopivia ärsykkeitä niin, että ihmisen alitajuiset "voimat" tai ilmiöt paljastuisivat hänelle paremmin. - Eli kikkea on tietysti tarkasteltava suhteessa siihen, mitä kokonaisuudessaan ihmiselämässä tapahtuu.

 

******

*) Asiallinen kritiikki merkitsee minulle suunnilleen tällaista: Perimmäisiltä päämääriltään hyvä, riittävän yksityiskohtainen, laaja-alainen ja perusteltu arvottaminen, tarkentaminen, rajaaminen, rakenteiden hahmottaminen yms. - myönteisesti, neutraalisti tai kielteisesti. - Toisin sanoen erittäin kriittinen on erittäin tarkka ja analyyttinen, mutta sen ei tarvitse olla tunnesävyltään erittäin negatiivinen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Mikä siinä kaiken ykseydessä on pulmana?

Maailmassa on moninaisuutta ajattelun silmin, vaikka kaikki olisikin todellisuudessa ykseyttä. Tuo ykseyden tunne kuitenkin on monissa raportoiduissa mystisissä / henkisissä kokemuksissa keskeisin viesti.

Käyttäjän SeppoRaittila kuva
Seppo Lähdevalo

Sinullapa oli laajasti inspiroiva kommentti, Pekka.

Ykseyden kokemuksissa ja muissa mystisissä kokemuksissa ei ole tietenkään mitään huonoa sinänsä.
Ehkä niistä jää ihmiselle inspiroituneisuutta elää hieman henkisemmin kuin ilman niitä.
Ja lopullista totuutta siitä, mikä on jonkin henkisen kokemuksen merkitys ihmisen henkisessä kasvussa kymmenien vuosien ajanjaksolla nähden... tuskin on kenelläkään.

Suuret henkiset kokemukset eivät kuitenkaan automaattisesti kerro suuresta henkisestä tasosta ja nopeasta henkisestä kasvusta.

Toki varmaan kaikki ihmiset pitkällä tähtäimellä ainakin hitaasti kasvavat... Mutta joskus todellisuus on monimutkaisempi ja saldoltaan jossakin yhteydessä ja lyhyellä ajanjaksolla jopa miinusmerkkinen. Koska ihmisessä on monta puolta, kaikki toistensa kanssa vaikuttamassa.

Esimerkki. New Age -"liikkeessä" korostetaan korkeita ja kauniita sanoja ja lauseita niin paljon, että tasapainotukseksi on hyvä kysyä esimerkiksi J. Krishnamurtin ja Jed McKennan tyylein: mitä sitten, jos joku on saanut joskus yhden tai muutaman hienon ykseyskokemuksen?
(Äärimmäisen harva ihminen väittää elävänsä jatkuvassa ykseydentunnossa.)

Eli miten aidosti joku on kokonaisuutena henkisesti korkeatasoinen... tai ykseyshenkinen tai muutoin jossakin henkisessä oppiaineessa, kuten kärsivällisyydessä, korkeatasoinen - tai miten nopeasti ja missä kohdin hän kasvaa esimerkillisen nopeasti nykyään -, jos on saanut joskus vuosia sitten jonkin hienon ykseyskokemuksen?

Siis miten johdonmukaisesti sanat ja konkreettinen elämä on mystisiä kokeneella linjassa?

Ja siihen liittyen:
- Mitä on aitous, aidosti tai hyvin todesti eläminen? (Tuollaisia sanoja käytetään valitettavasti täysin irrallaan ihmisen neljästä aivoaaltotasosta, olkoonkin, että niiden kautta ihmistajunnan kuvaaminen on karkeaa.)
- Entä nykyhetkessä eläminen? (Vain spontaania reagointia alitajuisten, kaoottistenkin, yllykkeiden virrassa?)
- Mikä on menneiden hienojen henkisten kokemusten rooli nykyelämässämme?
--- Esimerkiksi, teemmekö liian tarkasti ja voimakkaasti ideologisuuksia liian sanoinkuvaamattomista kokemuksista? Ottaen itsemme liian vakavasti (+ ehkä muutenkin egoilemme)?

Esimerkiksi buddhalaisuudessa painotetaan sitä, ettei ihminen kasva henkisesti, jos takertuu kokemuksiinsa (esimerkiksi itseisarvostaen niitä), vaikka ne olisivat kuinka korkeasti henkisiä. - Siksi buddhalaisuudessa ei erityisemmin haeta suuria henkisiä kokemuksia. New Age -"liikkeen" valtavirtaisuudessa niitä kuitenkin usein haetaan. Elämysaddiktiivisesti.

Ihminen voi ajautua/ryhtyä riippuvuussuhteeseen ja hakea lähinnä vain tavallisuuksia (kuten turvallisuutta ja lohtua) kaikkein korkeimmistakin sanoista, ideoista, opeista ja opettajilta.

Eräs ongelma on sekin, että korkeat ja laajat käsitteet ja ideat ovat rajoiltaan ja ydinolemuksiltaan kovin paljon muotoiltavissa - ilman että siitä edes keskustellaan. (Koska kaikessa vaikuttaa niin monelle olevan oleellista vain elämyksellisyys.)
- Esimerkiksi meditaation käsite tulisi mielestäni hahmottaa mm. tämän kirjoituksen näkökulmasta: http://www.taichimaster.com/tai-chi/tai-chi-and-me...
Eräs sen avainkohdista: "There is a difference between doing meditation for stress relief or to attract what you want in life versus practicing meditation for advancing spirituality or attaining enlightenment."

*

Yllä olevia havaintoja voi mielestäni melko helposti tehdä ja hyvät - monin osin tieteellisetkin - perustelut niille löytää, vaikka ei omaakaan Jumalan näkökulmaa...

Lisätietoja, esimerkiksi:
http://newagesuomi.blogspot.fi/2013/08/sydantietoi...
http://kehosuhde.blogspot.fi/2009/07/ihanuuden-hin...
http://kehosuhde.blogspot.fi/2009/07/ihanuuden-hin...

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Henkisestä kasvusta puhutaan paljon. Ja kehitystasoista.

Todella korkealla tasolla oleva ihminen saattaa olla hyvinkin itsetuntoinen, mutta usein täysin tietämätön omasta tasostaan. Eikä se häntä edes ehkä kiinnosta.

"Hän rakastaa, vaan ei rakkautta saarnaa..."

Käyttäjän SeppoRaittila kuva
Seppo Lähdevalo

Toivon, etteivät minun tekstini kuulosta saarnaamiselta...

*

"Henkisestä kasvusta puhutaan paljon. Ja kehitystasoista."

- Ehkä, mutta miten ja missä uusin tai oleellisin tavoin? Onko kyse henkistä kasvua tukevuudesta vai muusta? Onko kyse "kahvipöytäkeskustelu-rentoutumisesta" vai jostain merkittävämmästä?
Moni haluaa ylläpitää tuollaisista aiheista huolimatta jotakin pikalokerointityyliään. - Pikaisesti "maailma haltuun" ja varsinkin oma paikka siinä.
Eivät ihmiset yleensä halua olla kovinkaan avoimia, irtipäästäneitä, tutkivaisia jne. - Vaikka sellaiset asiat olisivat monille - ehkä ihmisten enemmistölle - henkisen kasvun peruslähtökohtia.
Moni elää ikään kuin oman kasvun Polkunsa jonkin vaiheen (joka on saattanut varsinaisemmin tapahtua jo 10 vuotta sitten) "jälkihehkussa" ja/tai haavojensa prosessoinnissa. Vaikka sanatasolla esiintyy vakaasti, ehdottomaan sävyyn.

- Silti suurempia kokonaishahmotuksia on hyvin vähän. (Olisin iloinen, jos joku edes yrittäisi. Vaikka ei yrittäisi täydellistä hahmotusta.)
Johtuen mm. siitä, että hahmottamisessa vaadittaisiin filosofian (filosofisuuden) taitoa. Ja käsitemaailmamme nykytilan vuoksi monenlaisia käsitteiden kyseenalaistamisia ja uudelleen muotoiluja.
Eli usein jokainen puhelee vain itsestään... Tai puhellaan niin kuin tarinassa putkinäköiset eri puolilla norsua - jokainen väittää norsun olemusta erilaiseksi...

- En tiedä, kannattaako käyttää sanaa "taso". Itse käytän ilmaisuja: asteikot, mittarit, ulottuvuudet, henkiset oppiaineet. Ja sitten.. yksilön oppiaineissa kasvaneisuuden kokonaisuudesta voidaan varmaan mielekkäästi joihinkin tarkoituksiin muodostaa jokin (keskimääräinen) kokonaistaso... Mutta kertookohan sellainen kovin paljon? (Vaikkakin usein voi sanoa: "kaikki vaikuttaa kaikkeen" eli jos etenee kiitollisuudessa, helposti etenee myös anteeksiantavaisuudessa, jne.)

- Myöskään siitä, millä mittareilla kukin mittaa kasvuaan, en ole nähnyt keskusteluja.
Paitsi omat keskusteluviritelmäni. Mutta yleensä tuollaisista en saa aikaan kuin korkeintaan vähän keskustelua. Vaikka yleensä muista aiheista saankin ihan hyvin.

Tarkoitan edellä sitä, että "kehitystasoista keskustelemiseksi" ei mielestäni voi kutsua pelkkää kahtiajaottelua. Kuten "henkisesti heränneet / tavalliset ihmiset"...
Miettikäähän tuollaisten kahtiajaotteluiden tekijöiden motiiveja... Siis kun niitä tehdään tosissaan ja sisällöissä. Eikä vain otsikkoon iskevyyttä hakien tai yön pikkutunneilla liidellen.

*

"Todella korkealla tasolla oleva ihminen saattaa olla hyvinkin itsetuntoinen, mutta usein täysin tietämätön omasta tasostaan."

Jos tuollaisia tekniseltä älyltään harvinaisen vajavaisia mutta henkisesti korkeita on olemassa, he ovat varmsti hyvin harvinaisia poikkeustapauksia.
Luulen, että henkisesti korkeatasoiset ihmiset tietävät hyvin tasonsa. Mutta sitähän he "eivät voi ilmaista".
Koska silloin aina joku loukkaantuisi ja se olisi sitten heistä hankala tai Tarkoituksettomantuntuinen tilanne.
Suomessa tavallisillakin ihmisillä on varovaisia - ajoittain hassujakin - tapoja peitellä esim. tulotasoaan, onnellisuuttaan, jne. Ettei vain kukaan negatiivistuisi.
Sama homma on henkisen kasvaneisuutensakin suhteen: jos ilmaiset vaikka vain, että olet Onnellinen ilman suhdetta ja seksiä ja uskot vakaasti, että tulet aina olemaan Onnellinen, vaikka tilanteesi jatkuisi loppuelämäsi... niin takuuvarmasti moni sinua kertaakaan tapaamatonkin pitää sinua ylimielisenä tai omahyväisenä. Ja ehkä se myös sinulle ilmaistaan.

*

"Eikä se häntä edes ehkä kiinnosta."

Ei varmaan niin. Luulen, ettei tarvita korkeaa henkistä tasoa, jotta voi meditaatiossa kokea, ja jossain vaiheessa aavistaa ja päätellä sen, että ihmiset ovat sielullisesti tasavertaisia.
Kyllä tuollaisia ihmisiä on suhteellisen paljon. (Mm. minä. Ja väitän noin siltä perustalta, että minulla on ominaisuutena vetää puoleeni myös muita kuin asiassa itseni kaltaisia.)

*

" 'Hän rakastaa [vain], vaan ei rakkautta saarnaa...' " [Juicen laulusta.]

Olen lukenut, että rakkaus-käsitteestä on jonkun tutkijan mukaan varsin monta kymmentä eri määritelmää. (Luku oli selvästi yli 50.)
Niinpä rakkaus-aiheesta on syytä avata oma keskustelunsa. Varmaan kirjoitankin siitä vielä tähän blogiin. Toistaiseksi en ole harkinnut että kuitenkaan enempää kuin 12 avausta vuodessa laittaisin tähän blogiin.

TAVASTA KOMMUNIKOIDA rakkaudesta kuitenkin hieman:
Tietenkin mielenhiljaisuuden ja terveen avoimuuden ylläpito vaikeutuu, jos ihminen elää paljon tavallisten ihmisten kanssa ja jos katsoo, että hänen on saarnattava (esimerkiksi) rakkaudesta.
Saarnaaminen on siis henkisen kasvun kannalta vähän huono tyyli.
Oleellisimmaksi näkisin kuitenkin sen, mitkä ovat saarnaamisen (tms.) lähtökohdat.
Miten paljon niissä on pakonomaisuutta, miten paljon sisäistä vapautta?
Eli en olisi huolissaan siitä, jos maailmassa on paljon rakkauden saarnaajia.
Koetan hahmottaa ja kiinnitän ihmisten huomiota siihen, millainen on saarnaajien tai muiden rakkaudesta kommunikoivien tiedostavuuden aste.

Esimerkki 1. Jotkut kommunikoivat esim. rakkaudesta ylivarovaisesti, ylikohteliaasti, siten, ettei kukaan etene uusiin ajatuksiin, kokeiluihin jne. Ja se kommunikointitapa vaikuttaa heihin itseensäkin eli sitä myötä eivät välttämättä koskaan tule tiedostaneeksi ja ajatelleeksi niin paljon kuin vähemmän pelokkaat, avoimemmat, kyseenalaistavaisemmat ihmiset.

Esimerkki 2. New Age -"liikkeen" valtavirran piirteistöön ei ehkä kuulu rakkaudesta saarnaaminen. Mutta rakkaus-sanan ja suunnilleen vastaavien ilmaisujen (kuten tiheän Sydän-merkkien viestittelyn) kommunikointi on... merkittävällä osalla New Age -aktiiveista tiheästi toistuvaa. Täysin ilman konkretialinkkisyyttä. (Eli voit saada jollain New Age -nettifoorumilla (ei millä tahansa mutta jollain) osaksesi kuukausien tai vuosien ajan paljon enemmän rakkaus-sanoja ja Sydänmerkkejä viestiä kohden kuin parisuhdekumppaniltasi. Mutta ei se merkitse mitään konkreettista. Kuten että kyseinen lähettelijä olisi valmis tapaamaan sinut yksityisesti vaikkapa vain tunnin ajan.)

Esimerkki 3. Kaupallisesti liikkeellä olevilla on kaupalliset(kin) syyt korostaen toistaa kauniita ja korkeita sanoja. - Se vaikuttaa olevan muun ohessa oleellisesti tapa torjua heidän toimintansa varjopuolien esiin nostamista.
Ja sellainen myös toimii: "rakkaus" on "taikasana", jolla voi vaientaa kritiikkiä ja saada kriitikot näyttämään kehittymättömiltä negativisteilta.
Siksi niin moni korostaa niin paljon, esimerkiksi, että "Reiki on rakkautta". Ja anglo-amerikkalaisessa energeettisen luomisen hehkutuksessa esimerkiksi raha on monesti vain kiitollisuuden ilmaus.
Eli jännästi pysytään täysin "positiivisina". - Esimerkiksi mikään koulutuksen hinta ei ole liian suuri, vaan mitä suurempi hinta, sitä enemmän kiitollisuutta. :)
Siten ja asiakasmääriin vetoamalla ohitetaan kätevästi monet kyseistä palvelutuotetta koskevat kiusalliset kysymykset...

Sanat voivat olla siis ensisijaisesti manipuloinnin välineitä, henkisyyden ja henkisen kasvun nimissä.

Tuota ei nosteta esiin New Age "-liikkeen" keskeisissä kohdissa. (Kuten kuuluisuuksien kommunikoinneissa.) Sen sijaan ylistyksin monien korkeiden sanojen (kuten Ylösnousemus ja kanavointi) merkitysmaailmat pyritään kiinnittämään pelkästään ääripositiivisiksi, arvostelun mahdollisuuksien yläpuolelle.
Ja maallisen maailman kehittymisen mekaniikkoja (esim. miksi arvostelu on joskus tärkeää esim. demokraattisessa päätöksenteossa) ohitellaan ja vähätellään.

Käyttäjän SeppoRaittila kuva
Seppo Lähdevalo

Suunnilleen tämän keskustelun aiheesta enemmän kirjoitussarjassa, jonka olen laittanut sen suuren pituuden vuoksi toiseen New Age -aiheiseen blogiini.
Sarjani alkaa tästä:
http://newagesuomi.blogspot.fi/2013/08/tietoisuude...

(Saa kommentoida toki sitäkin täällä.)

Tämän blogin suosituimmat