*

New Age New Age -"liikkeestä" ja siihen läheisesti liittyvistä ilmiöistä.

Chögyam Trungpan ajattelua olisi tärkeää tietää...

Chögyam Trungpan ajattelua olisi tärkeää tietää etenkin ego(ilu)n käsitteeseen liittyen. - Jos ihminen haluaa henkistä kasvua ja on vähintään kiinnostunut esimerkiksi New Age -maailmoista, hippiliikkeestä, gurukeskeisestä elämästä ja mistä tahansa buddhalaisuuden suunnasta.

Lisäksi käsittelen tässä postauksessa henkisen Soturiuden käsitettä.

Koska se on ollut New Age -alueella niin suosittu idea, ja Trungpalla on siitä kannattamansa tiibetinbuddhalaisen perinteensä mukainen versionsa Shambhala -kirjassaan.

 

Mitä sitten olisi hehkuvinta Trungapasta tietää?

Siitä voisin vastata paljonkin. Mutta New Age -ihmisille suunnaten: Tunteiden mukana uhrin rooliin ja/tai pieniin osatotuuksiin ja/tai totisuuteen kiintyville ja samastuville mielekästä on varmaankin nähdä Trungpa dualistisin näkökulmin, kuten hyvän puolustajana pahan maailman taustaa vasten... Laajemmille ihmisille taas perustavasti ei-dualistisuutta hakevin näkökulmin.

Edellisille maailma näyttäytyy hyödyllisten/hyvien ja huonojen/pahojen seikkojen kokoelmana... Jälkimmäiset voivat taas laajentaa vapauttaan neutraalipisteestä alkaen laajaksikin... Kunnes mikään asia tai ihminen ei ole ajatuksissa eikä tunteissa pelkästään kielteinen tai myönteinen.

 

Monia jälkimmäinen ei välttämättä inspiroi.

Mikä neuvoksi siis?

Buddhalaisuutta kuitenkin New Age -alueella arvostetaan niin paljon, että siitä on oleellista päästä joihinkin konsensuksiin.

 

Ego(ilu)n käsitteen osalta parasta olisi panostaa hyvin paljon energiaa tuon suosikkiajattelijani klassikon Henkisen materialismin ylittäminen (2006; alkut. Cutting Through Spiritual Materialism (1973)) opiskeluun.

Suomen New Age -liikkeessä nykytilanne netin perusteella arvioiden vaikuttaa kuitenkin olevan se, että kahdesta Trungpalta suomennetusta teoksesta New Age -ihmiset ovat innostuneet vain selvästi helpommasta eli Shambhala. Soturin tie-teoksesta (2007, alkut. 1984).

Vaikka tiibetiläissyntyisen Trungpan (oik. Dorje Dradul Mukpo) yksityiselämässä Lännessä oli tiettyjä tosi yllättäviä piirteitä siihen nähden, että vm. teos on tarkoitettu pyhyyden, ylväyden ja Soturiuden periaatteiden (uudelleen) löytämiseen...

Myös suosittelen Trungpasta vaikuttuneen David Richon ego(ilu)näkemyksiä hänen kirjastaan Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa (2002, suom. 2012). Myös hänen rakkaus parisuhteessa -aiheen näkemyksistä olen tuosta kirjasta saanut ajatteluuni uutta. (Maistiainen niistä myös täällä.)

 

Trungpa haastaa yleensäkin kirjoissaan ja haastoi muussa opetuksessaan vahvasti - voisi sanoa tyyliin "haluatko todella kasvaa, keskittyä Elämään"? Sen sijaan, että suuresti haluaisit egoilla kuten olla suuresti jonkin/jonkun puolella, vetää rajalinjoja, värittää havaintojasi paljon tulkinnoillasi, ajelehtia alitajunnasta nouseviin yllykkeisiisi samastuen, puhella ajatuksistasi ja tunteistasi sekavasti...

Ja siksi hän on yleensä suosittelemani monelle sellaiselle, joka koettaa suuresti panostaa henkiseen kasvuunsa.

Toisin sanoen, hän ei kytke esimerkiksi Shambhala-kirjassaan keskeistä myötätunnon harjoittamista johonkin irralliseen teoria- ja/tai käytäntö-kaavastoon.

On siis aivan sama, miten oikeassa olet yleiseltä tai omalta kannaltasi jossakin "henkisessä näkemyksessäsi". Ja sen sovelluksissa, kuten vaatimuksissasi muille.

Jos sitä kannattaessasi, ajattelumaailmaasi yleisestikin hallitessasi ja ehkä vielä toiselta(t) jotain vaatiessasi otat ajatuksesi (ja viimeistään niiden kautta) itsesi liian tosissaan, olet selkeästi egoilija. Vähintään paljon enemmän egoilija kuin henkisen kasvun ihminen.

 

New Age -alueella yleinen väärinkäsitys onkin se, että egoiluna pidetään vain kaikkea negatiiviseen juuttumista (tai osaa sellaisesta).

Tosiasiassa, Richon sanoin eräs egon viidestä todellisuutta vääristävästä, nykyhetkessä läsnäoloamme häiritsevästä mielentilasta on juuttumista arvosteluun (arvottamiseen), joka voi olla myös pelkästään myönteistä: "Arvostelu voi olla ihailevaa, arvioivaa, humoristista, moralisoivaa, myönteisesti tai kielteisesti vääristynyttä, moittivaa, ylistävää tai syyttävää: ' Olen juuttunut sinua tai tätä asiaa koskevaan mielipiteeseeni. ' " (Richo (2012), 59.)

Realistinen arviointi taas on jotain, mihin liittyy avoin mieli, hyvätasoinen älyllisyys ja konkretiaa (tarvittaessa taloudellisuutta, tehokkuutta ja muuta toimivuutta).

 

 

BUDDHALAISUUDEN HÄMÄRTYMINEN

Buddhalaisuus on vanhoista viisausperinteistä New Age -alueella suosituin. Mutta sen hämärtyminen ja pinnallisesti ymmärretyksi jääminen tulee New Age -alueella esiin esimerkiksi Shambhala-kirjan (henkisen) Soturiuden käsitteen osalta.

Yleensä suhtautumistapa alueella on se, että tuo (ja moni muu muodoltaan ei-vieraskielinen) sana kyllä kelpaa sellaisenaan. Mutta mitään huolenpitoa ei ole sen suhteen, saammeko aikaiseksi konsensusta jostain sellaisesta kyseisen sanan sisällöstä, millä olisi kommunikatiivista arvoa.

Moni mielellään kieltäytyy lukemasta yhtäkään kunnolla Soturiuden käsitteen hahmottamiseen paneutuvaa kirjaa. Ja käyttää Soturiutta vain hehkutussanana, jonka alla haluaa käsitellä periaatteessa mitä vain mielestään hyvää henkistä kasvua.

Itse ajattelen, ettei ihan mitä vaan kannattaisi kuitenkaan heitellä...

Esimerkiksi jo ilman buddhalaisuuttakin on ilmeistä se, että johdonmukainen Soturiuden käsite ja mielikuva viittaa kiistattoman suoraviivaisesti rohkeuteen, jota myös Trungpa voimakkaasti Shambhala-kirjassaan korostaa.

Siitä lisää alla olevasta kommentistani.

 

 

SENSUROITU KOMMENTTINI

Päivi Vuonnalan blogikirjoitukseen Myötätunnon kehittyminen ja valonsoturius 2 (8.3.13.) http://www.valonkanava.blogspot.fi/2013/03/myotatunnon-kehittyminen-ja_8.html on alla. 

(Kommenttini on tavallista tyyliäni. Ja jaettu kahteen osaan siksi, ettei palvelu sallinut tekstini pituuden vuoksi lähettää sitä yhtenä viestinä.

En viitsi laittaa tähän Vuonnalan ala-arvoista selitystä sille, miksi hän ennakkosensuroi tämän kommenttini eli ei sitä julkaissut.

Mielestäni kommenttini tyylissä ei ole vikaa. - Kyse on siitä, ettei blogin pitäjä suvaitse erilaisia mielipiteitä, jos niissä on kehujen lisäksi toislinjaisuuksiakin. - Mutta jokainen miettiköön itse, onko alla sopuisaa vai jotain kamalaa, kuten Vuonnala on tyylistäni lukuisia kertoja julkisesti maalaillut.)

 

 

10.3.13.

" Hyvä kirjoitus tuo Osa 2...

Ajattelemmeko siis, että Valon soturiuden on hyvä olla joillekuille tärkeä idea tai käsite henkisessä kasvussa?

Jos ajattelemme, niin seuraavasti sanoisin niille, joille Soturius on tärkeää.

 

Tämä kohta jäi vain minua askarruttamaan: "Meidän jokaisen tehtävä on vähentää kärsimyksiä ja lisätä hyvinvointia, tasa-arvoisuutta ja turvallisuutta, koska se kuuluu inhimilliseen perushyvyyteen ja ihmisyyden sekä elämän suojelemiseen ja arvostamiseen. "

 

- Ohitan poliittisen näkökulman (jonka myötä voisi sanoa että tuolla ohjeella ei päästä pitkälle) ja olen myönteinen: Jotain tuollaista on ulkoisesti tarkastellen Trungpan kuvaaman Soturiuden lopputuloksena.

Mutta Trungpa lähestyy mielestäni perushyvyyttä päinvastaisesta suunnasta kuin tuossa teet - ja lähestymissuunnan valinta on mielestäni melko ratkaisevaa henkisessä kasvussa. (Olipa aiheena perushyvyys tai moni muu vastaava asia.)

Asia kärjistyy tässä: En muista hänen kehottaneen lisäämään turvallisuutta niin suoraviivaisesti kuin annat ymmärtää. Enkä muista hänen itsensäkään toimineen itse turvallisesti. Itseään sen enempää kuin toisia kohtaan. Päinvastoin, esimerkiksi usein hän tarkoituksella (ja tämä oli oleellinen osa hänen opetustaan) toimi yllättävästi, skandaaleja ja raivostumisiakin aikaansaaden... (Enkä muista että noissa koskaan olisi ollut kyse tilanteista, joissa hän olisi taistellut suuria epäoikeudenmukaisuuksia vastaan.)

 

(Toisaalta Osassa 1 kirjoitat siitä suunnasta ja tyylistä käsin, mitä tarkoitan, tässä: ""Hallinnan" tuossa yhteydessä koen tarkoittavan juuri vapautta olla Olemuksellisesti se mitä on, samaistamatta itseään häviöihin tai voittoihin (jotka ovat egon tarpeita) tai johonkin määrättyyn lopputulokseen pyrkien."

Tosin tuo on kovin yleisluontoisesti sanottu, ja yltäkylläisyydessä elävät kommunikoivat mielellään tuollaisia korkealentoisia lauseita koska heillä on varaa menettää paljon, - mutta tuosta voi aloittaa.)

 

Tietysti ääritilanteissa on turvallisuuden suhteen toisin.

Tietysti lapsi tarvitsee paljon turvallisuutta ja sitä on hänelle syytä johdonmukaisella konkreettisuudella tarjota... Ja tietysti Trungpa on kertonut pitävänsä mielettömänä ja huolestuttavansa (tulkitsen: turvattomana) esimerkiksi aikansa suurvaltablokkien vastakkainasettelua ydinvarustelukilpailuineen... 

Mutta tavallisissa yhteyksissä ei mielestäni ole kovin korkeahenkinen lähestymistapa mihinkään käyttää turvallisuuden mielikuvaa tai käsitettä.

Se on niin pelkokytkentäinen ja muutoinkin Kaksinainen. " 

*

" (Jatkoa.)

Usein näyttää siltä, että "Valon soturius" tms. on sitä kannattaville ihmisille samanlainen laaja ja joustava - ja näkökulmastani epäselvä - idea, kuten ykseys, valaistuminen, rakkaus tai Jumala. Eikä sen tarkentamisesta olla kiinnostuneita.

Myös sinulla on Osa 1:n alla monia aiheita, joiden suhdetta ainakaan Trungpan Soturi-käsityksen hahmottamiseesi en kunnolla hahmota.

Jotenkin minulla on myös se kuva, että vaikka Trungpa arvosti korkealle Soturiuden ideaa ja tahtoi sitä levittää, hän ei tarkoittanut, esimerkiksi, että kunnon buddhalaisen tulisi ottaa se millään tavoin totaaliseksi, kuten kaiken henkisyyden kattavaksi, ideologiaksi.

 

Valon soturiuden idea toki varmasti toimii innostavasti joillekuille eikä heidän kannata siitä luopua. Mutta entä tarkkuus - siitä olen halunnut siitä jotain kirjoittaa.

Jos saisin sanoa Soturiudesta kiinnostuneille vain lyhyesti, niin toteaisin: jos kyseisestä ideasta halutaan tärkeä henkisen kasvun väline, kannattaa aloittaa korkeasta laadusta ja tuon käsitteen alkulähteestä, siis ainakin Trungpan käsityksistä ja niissä ainakin Shambhala -kirjan kokonaan lukemisesta (uskon ettei Trungpa ole muunnellut tuossa perinnettä), ja kokeilla siltä perustalta, hyväksyä, muokata ja hylätä ideoita siten kuin katsoo parhaaksi... Ja sitten tarkentaa se, mihin haluaa uskoa.

 

Monestikaan Polun kulkijan henkisyys-käsityksissään, elämänuskossaan yms. laimentumisissa ja epäonnistumisissa ei ole kyse siitä, etteikö hänellä olisi ollut kohtalaisesti hyvää tahtoa ja vähintään riittävästi korkeita ja kauniita sanoja... Tai siitä, että jollekulle olisi muka vain yksi tapa onnistua... Kyse on monesta muusta asiasta. Varmaan yleensä epätarkkuuksista lähtökohdissa ja muusta keskittymättömyydestä.

Sellaisen taustalla on monesti se, että on liian nopeasti haluttu saada suuria elämyksiä... "

 

 

TIIVISTYSTÄ JA KIRKASTUSTA

On helppo omaksua yleiskulttuurista perususkomuksia ja hakea sitten niille tukea vaikkapa pinnallisesti ymmärretystä buddhalaisuudesta.

Vuonnalan kaltaiset New Age -ihmiset eivät tunnu kuitenkaan ymmärtävän sitä, etteivät pintapuolisesti hyviltä näyttävät ideat, kuten turvallisuus, ole yksinkertaisia.

Usein henkisen kasvun suurimpana haasteena pidetty pelko voi piiloutua hyviltä näyttävien henkisten ideoiden kannattamisen ja niiden opettamisen taakse.

Eli ei riitä, että hyviä ideoita vain listaa.

Lyhyimmin kuvattavissa oleva esimerkki asiassa on juuri turvallisuus.

Itse asiassa ainakin vähäistä suurempi turvallisuuden hakeminen on monien New Age -tyyppistenkin henkisten perususkomusten vastaista.

Sillä miten voimme täysin luottaa mihinkään itseämme korkeampaan, jos turvallisuuden idea ja turvallisuuden hakeminen ovat meille tärkeitä?

Henkisyys on kuitenkin mielekäs käsite, jos se on maallisuuden vastakohta eli ei-fyysisyyden vapaata mutta keskittynyttä täysin todesta ottamista. Ja hengellisyys on mielekäs käsite, jos uskomme, että jokin meitä korkeampi ilmiö on meitä auttamassa elämässämme parasta yrittäessämme.

Siltä perustalta ei voi olla olla mitään motiivia olla turvallisuutta oleellisena ideana pitävä eli varmisteleva ja suurin turvarajoin elämässä usein etenevä tai muutoin oleellisesti pelkoperusteinen elämässään...

Tietysti tuollaisella on joskus hintansa - Trungpakin joutui ainakin kerran pahaan auto-onnettomuuteen... Mutta kun hänen elämäkertaansa lukee... tulee vaikutelma, että sekin oli hyvin Tarkoituksellista ja sai hänen elämänsä muuttumaan parempaan suuntaan...

*

Shambhala-kirjassa Trungpa toteaa buddhalaisuuden perustaa, mm.: "Kaikkien ihmisten perimmäinen luonto on hyvä: se on puhdas ja kirkas." Maalaten sitä sitten buddhalaisuuden peruslaaduilla lempeäksi, arvoa antavaksi ym. Ja että maailma on hyvä, koska voimme kokea sen hyvyyden...

Tuosta näkökulmasta katsoen on ilmeistä, että buddhalaisuutta ja yhtäkään sen opettajaa on ristiriitaista kannattaa tai esittää tukijakseen, jos haluaa luoda kuvaa siitä, että maailmassa olisi oleellista turvallisuuden hakeminen (siis pelkääminen) sekä jotkin negatiiviset ihmiset ja tosiseikat.

 

Itse ajattelen-koen, ettei negatiivisuus ole oleellista maailmassa.

Se on eräs tiedostaminen, minkä nojalla koen helpoksi kommunikoida asiallisesti ja usein ystävällisestikin.

 

Joka tapauksessa, yleisten laatujen maailmaan voi jäädä lillumaan...

Oleellista on, kuten eräällä foorumilla kirjoitin:

" Soturius on vain väline.

Se miten ihmiset vapautuvat (voimaantuvat) on ensisijaista. Polkuja on monia.

Jostain vapauden tasosta alkaen soturius on varteenotettava vaihtoehto... Nähtäväksi jää, miten tarkasti kukakin haluaa soturiuden käsitteen itselleen hahmottaa tai muokata ja miten paljon kukakin liittää siihen ei-dualistisuuden henkeä... Joka tapauksessa tässä aiheessa Coelho [Valon soturin käsikirja -kirjassaan] on pinnallinen kun taas Trungpa on ylivoimainen inspiraattori... Mutta kuka tai mikä kenellekin se inspiraattori onkin, niin inspiraation kohteiden tarkempaa referointia toivon. - Onhan esimerkiksi Shambhala-kirja aikamoinen tiivistelmä... "

 

Soturiuden käsitteen kohdalla olemme siis tilanteessa, ettei kukaan oikein anna meille valmista tiivistelmää. - Meidän on tehtävä sellainen itse.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset